Kesä!

Onpas taas hurahtanut aikaa, kun oon viimeksi ehtinyt istumaan koneella niin ajatuksella, että olisin saanut tänne jotain aikaan... Kevään aikana meillä vieraili yrjö yhteensä kolmeen kertaan ja flunssa kahdesti. Olipa tosi ärsyttävää näin monen tenavan kanssa :( Vappu meni oksuillessa ja sitten ihana toukokuu hujahti ihan yllättäen ohi jännittävine matkoineen. Isommat lapset matkusti molemmat Tampereelle luokkaretkelle ja minä matkustin palkintomatkalle Pietariin. Oli kivaa ja tosi huikeaa, kun olin ekaa kertaa yksin matkassa! Porukka oli kivaa ja oli neljän äidille melkoista luksusta mennä kaikille aterioille valmiin ruokapöydän ääreen. Nähtävyyksiä tuli ihailtua ja maatuskoja osteltua kotiintuomisiksi.

Lapsilla loppui koulu ja mulla alkoi sit työt. Kesän minit saa olla aika paljon vielä kotona ja sitten miehen kanssa päällekkäin menevät työpäivät ystäväni hyvässä hoivassa. Elokuussa koittaa aika sitten tutustua päiväkotiarkeen uudelleen 3 vuoden ja 8 kuukauden jälkeen. Samaan päiväkotiin menevät missä isosisarukset kävivät. Toivoin, että voisin olla kotona, kunnes nuorin on 3v, ehtii 2-vuotiaaksi ja aloitan lyhennetyllä työajalla, niin saadaan pehmeä lasku uuteen arkeen. Ja on siinä sitten se kiva puoli, että kun on rahaa hieman enemmän, voi tehdä jotain erilaista kivaa, mikä on ollut kotivuosina mahdotonta toteuttaa. Nyt suihkuun ja unelle, huomenna työ kutsuu!

Kevät!

Ihanaa, vihdoin se on täällä ihan kunnolla!! Kevät on ihan paras <3 Toppavaatteet meinaan rehvakkaasti paiskata pesuun ens viikolla, niitä ei enää käytetä vaikka satais taivaalta mitä. Lapset vinkuu trampoliinia, mutta vähän saa vielä maa kuivua. Varma keväänmerkki on, kun pikkujätkät alkaa kantaan näytille kaikkia jänniä maasta löytyviä ötököitä...

Eipä juuri näy kasvoilta riemu tästä hienosta löydöstä! Poitsuja olis vähän kiinnostanut, miten se häntä irtoaa, mut tää liskonen oli ehtinyt jo löydettäessä tipauttaa häntänsä. Pihalle ja pyöräilemään lähtö helpottuu tästä niin paljon, kun ei tarvi laittaa kuin tossut jalkaan ja huppari päälle, ihanaa!! Tossuista puheenollen, mineille on niin makeet tossut kevääksi!!

Pikkuprinsessainen on kuumeessa, nyt kun nukahti, pitää kiiruhtaa nakkikastikkeen tekoon, jotta syli on taas valmiina palvelemaan, kun murunen herää <3

Heipsan!
Henna

Hiljaiseloa

Venahtipa pitkäksi kirjoitustauko... Yrjö tuli kylään ja vieraili läpi koko perheen. Rasittavaa. Pyykkiä hullun lailla ja valvottuja öitä, jotka painoi pitkään. No jospa nyt olis tän kevään sairaudet sairasteltu.

Tässä välissä on kyllä tapahtunut kivojakin juttuja. Mieheni ysäribändillä oli ensimmäinen keikka, sitä olin katsomassa ystäväni kanssa. Oli hauska ilta ja biisit toi mieleen niin paljon kivoja nuoruusmuistoja.

Aloitin juoksukoulun, pienen mutkan jälkeen kylläkin, koska yrjöllä oli ensimmäinen uhri kynsissään juuri kun sen piti alkaa... No nyt se on aloitettu ja kotiläksyjäkin suoritettu. Lisäksi aloitin kivassa kevennysryhmässä, 6 viikkoa mennään ruokavaliolla ja toivottavasti sen päätteeksi paino on pienempi ja sen ja juoksun avulla kroppa sutjakampi sujahtamaan kivaan mekkoon kesällä ystävien häissä. Vauva kävelee ja jekkuilee, niin saa nää loput vauvakilotkin jo poistua ;)

Lisäksi rakkaat ystävät Tukholmasta käväisi pääsiäisvierailulla, to-la hujahti nopeasti, lapsilla oli kivaa ja aikuisilla niin paljon juteltavaa! Yrjö piipahti heidänkin perheessä, onneks eristys auttoi ja lisäuhrit isommalti jäivät ilman yrjön seuraa. Kotimatkakin oli sujunut suht mukavasti taudista huolimatta. Mä niin inhoan tota tautia!!

Aloitettiin ystäväni kanssa lounastreffit uudelleen, tänään M+A+R oli meillä lounaalla. A ja mini-F rymysi yhdessä, kyllä oli hauskaa!! :D

Tänään on ollut sellanen pellesirkusilta, että kun tää viimeinenkin tenava malttaa antaa unen tulla. taidan livahtaa vielä pikkusaunan lämpöön...

Öitä!
Henna

Viikonloppu

Kiva viikonloppu takana! Perjantaina oltiin miehen kanssa Laura Närhin keikalla. Pari vuotta sitten missasin sen lastenhoidollisten ongelmien takia ja oon odottanut niin paljon, että pääsen tän näkemään. Oli todella odottamisen arvoinen, ihana Laura. Ja mahtava bändi hänellä! Ja oivoi millä kengillä toi nainen keikan veti, ihan huikeat, mustat nilkkurit ainakin 12 cm korolla ja päältä runsaasti blingbling-kultakoristellut. Niin mahtavat!!

Lauantaina meillä oli leipmo pystyssä. Pojista nuorempi täytti sunnuntaina 3 vuotta ja kekkereille valmistui tonnikala-tomaattipiirakkaa ja jauhelihapizzaa, voisilmäpullia ja korvapuusteja. Tässä vinkkinä kiva ja nopea pizzapohja:

3,5dl vettä
1tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
6dl vehnäjauhetta (käytän itse aina sämpyläjauhoja, mieluusti kokojyväisiä)
3rkl rypsiöljyä

Sekoita veteen suola ja öljy. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoitellaan vaan lusikalla, nopeaa ja helppoa. HUOM! Taikina on löysää! Levitellään lusikalla pellille, tästä ohjeesta tulee yksi pellillinen. Täytettä maun mukaan päälle ja uuniin, meillä lapset tykkää jauheliha-ananasyhdistelmästä. 200 asteisessa uunissa paistetaan n.30 minuuttia. Ainakin meidän kiertoilmauunissa tulee kyllä hieman nopeemmin valmista.

Iso-F oli futsal-turnauksessa lauantaina mummin ja pappan mökkipaikkakunnalla. Mummi ja pappa oli ylläriksi ajelleet katsomaan ekan pelin. F oli saanut vähän karkkirahaa, mutta ei hän ollut sit halunnut tuhlata sitä yksin, niin toi sisaruksille tuliaisia, isosiskolle ja pikkuveljelle suklaata ja pikkusiskolle karkkiaskin "kun se kuitenki suttais suklaan kanssa". Niinpä ;) Tässä siskon ilme tuliaisen saatuaan...

Sunnuntaina sitten juhlittiin 3-vuotiasta <3 Haikeana mietin, miten nopeasti aika rientää, muistan kuin eilisen pikku-F:n syntymäyön ja sen valtavan onnenhuuman!! Lauantain leipomuksen katettiin pöytään dinosaurusten sekaan, ne on todella kova sana meillä! Mummit, kummit, tädit ja ystäväperheitä kävi juhlimassa, vauhtia ja mukavaa puheensorinaa riitti koko päivän. F:n kummitäti on todella taitava kakkuleipuri ja olikin tehnyt F:lle kakun toiveen mukaan "mä haluun, että siinä on dinosaulus". Tässä tämä komeus, ihan mahtava! F sanoi, kun kakku tuotiin kotiin:"sailaan makee!!" Kiitos Milla <3

Nyt uuteen viikkoon ja uusiin tohinoihin!

Henna

Tuhkaa

Hui kun on taas kylmä!! Sais jo kevät tulla. Mies lähti yöllä Kööpenhaminaan matkalle ja aamulla tuli viesti joka kertoi, että perillä ollaan ja ilma on keväinen, ei yhtään lunta. En oo kade, en. Tänään tiedossa taas lumitöitä ja aamulla lämmiteltiin minien kanssa takkaa. Tuhkaämpäri oli aivan täynnä, mutta koska nää mun minit saa niin nopeesti kaikkee toimintaa aikaseks, ajattelin, että kun koululaiset kotiutuu, haen lisää puita illaks varastosta ja käyn samalla tyhjäämässä tuhkaämpärin. No mitä tapahtuu, kun äiti käy vessassa? Prinsessa 1,5v kiskoo tuhkaämpärin nurkasta ja levittää tuhkaa ihanasti ympäriinsä, itseensä, mekon taskuihin, takan edessä oleville nahkaraheille... Mä tulin vessasta, isoveli 3v seisoo oven takana tuhkainen tutti kädessä. Kysyin vihaisena miks ihmeessä oot sotkenu siskon tutin? "En se ollu mää. Tuus äiti kattoo mitä Aituli on touhunnu." No olihan se sisko tosiaan vähän ehtiny touhuta...

Likka suihkutettiin ja vaihdettiin puhtaisiin vaatteisiin, imuroin tuhkat ja pesin rahit. Matosta ja sohvasta, jonne neiti tuhaprinsessa juoksi karkuun, kun näki äidin tulevan olohuoneeseen, kaikki sotku lähti onneks imurilla. Hauskinta tässä jutussa on, että nää riemastuttavat leikit olis saattanu jatkua vaikka kuinka pitkään... Olisin nimittäin mennyt suoraan keittiöön valmisteleen ruokaa, ellei tuo poitsu olis odotellut mua oven takana. En haluu edes ajatella mihin kuntoon olohuone olis tullut, jos olisin viipynyt sen n.20 minuuttia kauemmin. Huoh.

Tänään meillä syötiin jääkaapin jämien tyhjennysruokia :) Lapsille yhdistin perjantaisen peruna-porkkanamuusin ja eilisen perunamuusin, paistoin sekaan kanasuikaleita ja kuorrutin juustolla. Tadaa, helppoa ja hyvää! Itselleni tein parsakaalista, kanasta, kermanjämästä ja juustosta sörsselin. Parsakaali alkoi olla sen näköinen, että parasta syödä pian ja lapset ei siitä välitä. Sopii myös tähän mun hiilareiden hillintään ;) Ja mun aterian kruunaa kuppi teetä ja pala suklaata (sopii oikein hyvin myös hiilareiden hillintään, hih), lapset saa lakupiiput. Jos toi lumisade hellittää, illemmalla taidan laittaa minit rattaisiin ja tehdä lenkin lumitöiden jälkeen. Tämmösiä meille tänään!

Henna

Lauantaipuuhia

Lapset sai joulupukilta lahjaksi kirjeen ja 60 euroa rahaa, jotka sai käyttää johonkin kivaan puuhaan koko perheen kesken. Puuha oli nopeasti valittu, mutta töiden, futiksen ja sairastelujen takia kuori päästiin tuhlaamaan vasta tänään. Mentiin uimahalliin! Porissa on kyl hieno uimahalli. Pari tuntia vierähti nopeasti ja lapset tykkäs kovasti, mikä tietysti olikin reissun päätarkoitus. Minimimmi oli ihan mahdoton vesipeto, polskutti ihan onnessaan pikkuisten altaassa "käsipohjaa". Täytyy kunnostautua asiassa ja käydä usein, niin taidot pääsee harjaantumaan.

Polskimisten jälkeen saunottiin höyrysaunassa ja käytiin täyttämässä mahat hampurilaisilla. Miehellä oli tälle illalle kiva iltameno, ystävämme saivat viime kuussa pikkuisen pojan, jonka varpaita tänään neljän miehen ja muutaman juomatonkan voimin lasketaan ;) Samalla kun kuskattiin varpajaisjuhlija juhlapaikalle, päästiin itsekin nuuhkimaan vähän vauvantuoksua. Vastasyntyneet on kyllä niin <3

Illan ohjelmassa meillä lasten kanssa on lojua sohvalla lumimyräkkää piilossa sipsien ja Duudsoneiden seurassa. Lasten mentyä nukkumaan, mä katson vielä Skyfall-leffan, joka jäi eilen pahasti kesken, kun simahdin sohvalle. Ja taidan keittää kupposen teetä komeroon jemmaamieni suklaiden seuraksi ;)

Tässä pari kuvaa vielä edelliseen postaukseen liittyen, oli häikkää saada ne koneelle ja en sitten saanut niitä tohon siivouspostaukseenkaan. Ihanat tyynyt on joulukuiset tuliaiset anopin ja miehensä Thaimaan matkalta. Ihan kauhuissani olen koko ajan, miten nuo silkkiset kaunokaiset selviää ehjinä ja tahrattomina mukuloiden käsittelyssä... Jos se auttais asiaa hieman, että laitoin ne kaunistamaan makuuhuonetta, sohvalla ne olis saanu niin kovaa kyytiä, että olisin saanu jo seuraavana päivänä itkeä irti kiskottuja nauhoja tai tyynyihin pyyhittyjä hillo- tai jugurttitahroja. Vielä ovat saaneet olla rauhassa ja mieskin on opastettu sänkyä avatessa ja pedatessa käsittelemään näitä hellästi. Mä haluan että täällä saa jotkut kauniit asiat olla rauhassa - edes hetken!

Ja sit nää mun ihanat tarjoushaukan löydöt: Jaffat!

Mukavaa lauantai-iltaa!

Henna

Kevätsiivous

Mä inhoan siivousta. Siis syvästi inhoan. Mä en oo ikinä tajunnut miten joku nauttii siitä. Koululaisena perjantai oli kivaa siihen asti, kunnes ajoi polkupyörällä kotitien päähän ja tiesi mitä tuleman pitää. Kaikki irti kiskottava olisi takaterassilla odottamassa että minä ja pikkuveli mätkitään ja ravistellaan niitä. Ja oma huone piti siivota, mut se ei mua haitannut, vaihdoin aina vähän järjestystäkin. Mut se yleinen siivoaminen ja se että se oli pakko, teki siitä niin ärsyttävää. Mä oon niin laiska siivoaja ollut omassa kodissani aina, että menen joka tilanteessa siitä missä aita on matalin. Ja väitän, että tän lapsilauman kanssa olisin tullu hulluksi, jos olisin himosiivooja. Mielenterveydellisistä syistä siis mulle on ilmeisesti suotu paljon lapsia, mutta ei siivouspakkomiellettä.

Tänään olin aloittamassa kevätsiivousta ajatuksella "vähän kerrallaan". Ajattelin, että vaihdan petivaatteet alakerran sänkyihin ja vaihdan olohuoneeseen verhot ja pyyhin vähän ylimalkaisesti pölyjä alakerrasta. Kysyin mieheltä vaihdanko verhot myös keittiöön ja sain kommentin, että ei mitää sellasia, kun tää koko talo pitää tomuttaa, ennenkun aletaan vaihtaa mitää verhoja. No se pikkusiivous lähti sit vähän hanskasta...

Kaikki ulos, just niinkuin teininä inhosin. Mut nyt sitä hommaa ei oo enää ripotellen edessä. Sängyissä on puhtaat lakanat ja tuuletetut peitot ja tyynyt, lumihangessa makuutetut matot lattioissa ja kotona keväisempi ilme. Kevättyynyt makkarissa, sinne en vaihtanut vielä verhoja, koska ennen tummien talviverhojen vaihtamista vaaleisiin, pitää hankkia pimennysverho. Olkkarissa on valkoiset pellavaverhot, lastenhuoneissa kevätverhot ja keittiössä ihan parasta, tarjoushaukan superlöytö, Vallilan ihanat turkoosit Jaffa-verhot. Nyt en saanu kuvaa tähän niistä liitettyä, mut laitan johonkin myöhempään postaukseen. Ne on siis niin kivat, tykätään koko perhe niistä. Ne on raikkaat, kivat, hauskat ja kesäiset! Tykkään! Pari lasia meni siivousviiniä, että tän homman jaksoi tehdä, mut ihanaa, kun on valmista. Nyt vielä pikkusaunaan miehen kanssa.

Heipsan!
Henna

Talvipäivä mökillä

Lasten talviloma meni vähän pyllylleen taudin takia. Moni kiva suunnitelma meni pieleen. Koululaiset onneks toipui niin, että ehtivät vähän viettää kavereiden kanssa aikaa. Uimareissu siirrettiin ja metsäretket unohdettiin tyystin. Leffassa käytiin koululaisten kanssa, Räyhä-Ralf 3D:nä oli oikein hauska! Äiti lääkitsi itsensä tainnoksiin, niin selvisin isolla nenäliinapaketilla varustettuna reissun hienosti. Seuraavana päivänä olo kyllä vielä huomautteli, että luulo ei ollut tiedon väärtti, tukkoisuus meni vielä päiväksi kehnoon malliin, mutta lauantaina vihdoin pääsin voiton puolelle.

Sunnuntaille oli suunniteltu ylläripylläriä ja se onneksi onnistui! Lapset ulkovaatteisiin ja pulkat ja rattikelkat kyytiin ja autoon. Lapset arvuutteli mihin ollaan menossa... Suunta oli mummin ja ukin mökille talvipäivän viettoon. Kova tuuli ja auringon piileskely vähän harmitteli olemista, mutta mukavaa oli silti. Veljen perhekin tuli mukaan, ja Jussi toi mukanaan myös mönkkärin! Sillä sai lapset hurjaa kyytiä, ne jotka kyytiin uskaltautui. Ja tietysti pojat on poikia, J ja P kisailivat kellon kanssa jääradalla. Pikkutytöt hurjasteli myös kyydissä ja valloittivat myös rattikelkan.

Paistettiin rannassa nuotiomakkaraa ja myöhemmin ukki paistoi terassilla muurikkalettuja. Oli kiva päivä ja kotona väsyneet lapset sai helposti tainnutettua unille kohti arkea ja kouluviikkoa. Huomenna aloitan minien kanssa vielä yhden harrastuksen, kotiäitiurani viimeisen.

Tauti

Tämän kokoisessa perheessä vähän mikä tauti vaan ärsyttää, kun tietää, että sairastelu ei ole ohi parissa päivässä vaikka olis miten nopeaa lajia oleva tauti. Mahatauti on ihan inhokkiykkönen ja kyllä tää flunssailu aika hyvin pyrkii kakkospaikalle. Räkää, yskää, lääkkeidenottoa protestoivia lapsia, väsyneenä ja tukkoisena päänsärkyä poteva äiti ja näiden johdosta känkkäränkkä joka asiasta vähän kaikilla. Lomasuunnitelmat romuttuu yksi toisensa perään, onneks kaikki oli päätetty pitää lapsille yllärinä, niin he tietävät vaan, että jotain pientä kivaa tehdään, niitä pystyy nyt sit muokkaamaan tilanteen mukaan. Huomiselle on suunnitelma, joka koskee koululaisia, jotka on paremmassa kunnossa jo. Jos vaan myös äiti olis sit sellaisessa kunnossa, että pääsee mukaan. Perjantaina piti kätsyjen kotiäitien ja mukuloiden kanssa viettää ulkoilutreffejä, vähän nyt kyllä näyttää huonolta meidän osalta :( Sunnuntaille on sit vielä lomalopetusylläri, toivottavasti se onnistuu... Paljon C- ja D-vitamiineja, teetä ja hunajaa, tyrniä, mustaherukkamehua, Fisupastilleja ja sohvalla peiton alla makailua. Välillä lastenohjelmia, että ikiliikkujat olis hetken paikallaan ja antais mullekin vähän lepoa. Välillä jotain äidin valitsemaa ohjelmaa. Nyt Matlock ja kuppi teetä :)

Täteilyä

Olen yhden prinsessan ja kahden pikkunassikan täti. Lisäksi lasken kyllä olevani täti myös veljeni perheen isoimmalle pojalle, vaikka meitä ei sido biologinen side. Mun esikoinen juuri ja juuri ja lähinnä joidenkin valokuvista nousevien muistojen kautta muistaa ajan ennenkuin veljeni löysi ihanan vaimonsa ja paketin mukana tuli 4-vuotias nappisilmä. Muille Petra ja Krisu on aina olleet olemassa :)

Lauantaina saatiin meille kylään tuo pikkuprinsessa. Syy oli surullinen, veljeni vaimo menetti äkillisesti mummunsa ja lauantaina oli hautajaiset, mutta silti iloitsin tyttösen kyläilystä. 1,5-vuotias ei ymmärrä vielä surusta ja päivä olis ollut varmaan hirmu pelottava, kun kaikki rakkaat on murheissaan, puhumattakaan siitä, että ei ton ikäiset pysy muutenkaan sekuntiakaan paikallaan. Alkuun lapsilla oli meillä pientä kahnausta, ihan selvästi pienet tytötkin vähän haki aluksi sitä, että miten tässä nyt aletaan yhdessä leikkimään... Sit kun vauhtiin päästiin, niin eihän neiti olis lähtenytkään meiltä <3 Pikkutytöt on niin samanikäiset serkukset, että ikäeroa on vaan 2 kuukautta. Toivon että heistä kasvaa rakkaat ystävät.

Sitä mietin, että miten aika menee niin, että ehtii rakkaitaan nähdä liian harvoin? Yhtäkkiä huomaa, että on mennyt viikkoja, jopa kuukausia, ettei oo nähty. Tajusin lauantainakin, että olin Saagaa nähnyt viimeksi mummun synttäreillä 2 viikkoa sitten, vaikka asutaan 3km etäisyydellä toisistamme. Olisko siinä projektia tälle vuodelle, että rakkaiden tapaamisten välit ei veny niin pitkiksi?

Biologisten tätihommien lisäksi olen saanut kunnian ryhtyä kummitädiksi neljä kertaa. Vanhin kummipoikani on mieheni siskon poika, ihana rakas Neponen. Hänet olen nähnyt varmaan viimeksi jouluna! Tämä nuori mies on tosi urheilullinen, talvet kiinni lätkässä ja kesät pesiksessä. Häpeäkseni tunnustan, etten ole yhden ainutta peliä päässyt katsomaan. Ihan suunnattoman ylpeä olen hänestä silti, toivottavasti Santtu tietää sen.

Toiseksi vanhin kummilapseni on mieheni parhaan lapsuudenkaverin tytär. Häntä olen nähnyt vielä pidempi aika sitten, ennen joulua. Hän on myös talven kovin kiinni harrastuksessaan, hän on ikäluokassaan hyvin menestynyt alppihiihtäjä. Ylpeyttä tunnen hänestäkin, miten ahkerasti ja tunnollisesti nämä kummitädin silmissä vielä pikkuiset lapset jaksaa treenata ja saavat menestystä siitä!

Kaksi pikkuista kummipoikaani ovat vasta 3-vuotiaita nassikoita. Toinen on parhaan ystäväni poika, jota olen myös nähnyt liian pitkä aika sitten. Viime vuonna pidettiin jokaviikkoisia lounastreffejä hänen äitinsä ja koko mini-ipanalauman kanssa, se on nyt jäänyt. Siinäkin skarppauksen paikka, koska asutaan kävelyetäisyydellä toisistamme!

Toinen näistä minimiehistä on veljeni poika ja ainoa kummilapseni, joka asuu oikeasti kaukana, yli 200km päässä. Ikävä on suuri, kun nähdään harvoin, kesällä on kivaa kun on mahdollista nähdä mökillä pidemmän aikaa lomaviikolla :)

Näiden täteilyjen lisäksi mieheni siskoilla on vielä yhteensä 3 tyttöä, melkein jo aikuisia ihania naisia ja Neposen veli Äämim, jota meidän pojat on aina fanittaneet. Jonkinlainen täti olen heillekin ollut, vaikka biologisesti en sitä ole, tytöt on olleet 1-5-vuotiaat, kun olen tullut porukkaan mukaan ja pojat on syntyneet vasta sen jälkeen.

Nyt yövuoroista tokkurainen menee vielä sohvalle lojumaan. Tauti yrittää saada otetta minusta ja mä yritän sitä estää. Katotaan kumpi voittaa...

<3 Henna

Kotisairaalasta päivää!

Kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, kiukuttelua, lääkkeiden pakkosyöttöä... Sairaanhoitajan roolista ei aina pääse kotonakaan. Tylsää. Yks itkee katkerasti miksi hänen piti sairastua just nyt, kun on bilepäivä??? Yks luulee olevansa heti terve, kun kuume saadaan lääkkeellä laskemaan ja kiukuttelee sitten, kun tyhmä äiti ei päästä kouluun tai kavereille, kun "MÄ OON IHAN TERVE!!" Eilen illalla kaatui kuumeessa sohvannurkkaan nyhjäämään joukon pikkuisin ja hän on se joka rimpuilee hullun lailla, kun yritän lääkettä ujuttaa ruiskulla suuhun. Mikään tablettimuotoinen ei vielä tule kuuloonkaan ja supotkaan ei enää hänelle oikein käy (lisäks niiden laittaminen olis tod näk vielä vaikeampaa kuin ton litkun kurkkuun tunkeminen). Yks muutenkin vauhdikas painaa sata lasissa, eikä tajua miks kaverit lojuu sohvalla. Onni on muuten se, että ostettiin tähän muuttaessa iso sohva! Lukema kuumeenkaatamissa on tänään 4/6 ja tähän lukemaan haluamme myös jäädä.

Sohvalle on kannettu nyt neljät peitot ja tyynyt, vahinko on jo tapahtunut jos on tuon viimeisen kuumeettoman ipanan kohdalla, niin se on ihan sama vaikka makailis samassa läjässä kuumeilijoiden kanssa. Onneks on lastenkanavat!! Tänään niitä saa vahdata niin kauan että silmät menee solmuun tai nukahtaa välillä päiväunille. Välillä luetaan ja pelataan vähän Chokoa, kun lääkkeellä saadaan olot paremmiksi. Kuumaa kaakaota keitetään kattilakaupalla, vitamiinia tarjoillaan ja silitellään kuumeisia päitä. Ruuaksi toivottiin pääkalloa, sitä tehdään siis. Ketsuppitahroja tiedossa taas ;) Talo on ihan rempallaan, mutta mikä olikaan se mun ensisijainen työ? Äiti <3

Henna

Opettelua...

Jos nyt kolmen vuoden mietinnän jälkeen oikeasti opettelis tämän homman... Kolme vuotta kotiäiteilyä täyttyi juuri ja on ollut ajatuksena kertoilla meidän apinatarhan touhuista, mutta niinpä vaan aika on kulunut johonkin. Yritetään nyt :)

Olen siis neljän vauhdikkaan lapsosen äiti ja kotiäitinä vielä hetkisen. Rakastan kauniita blogeja, joissa on ihania kuvia, ihania suloisia lapsia ja sisustusjuttuja ja kaikki aina niin ihanasti. Tästä blogista ei tuu sellaista, vaikka kuinka haluaisin. Meidän talossa asuu Kiljusen herrasväki, joten meno on sen mukaista. Ja miten ihmiset pitää ne kauniit ihanat kotinsa niin siisteinä ja miten, MITEN ne valkoiset matot ja huonekalut säilyy puhtaina??? Meillä eletään ketsupintahraista elämää paidat kaakaossa ja purkkaa tukassa, huonekalut siirtyy paikaltaan kun minit säätää, teiniprinsessalla on omat oikkunsa ja tokaluokkalaisella on aina enemmän tai vähemmän vaikeaa, kun hänen tahto vastaan äiti ei tuo aina toivottua tulosta. Äiti kiljuu niin että kylille asti kaikuu ja iskäkin on välillä kotona karjumassa.  Tervetuloa seuramaan menoa täältä blogista :)

Tämän ihanan hetken muksuista on ikuistanut valokuvaajaystäväni Tiina. 

<3 Henna